aakkospussit pt. 2

Huomiselle nimpsukkalahja vihdoinkin paketissa. Ihanaa Pepinpäivää!

oh deer!

On onni, että mies pitää sisustamisesta. Pidän myös siitä, että tavaroilla on jokin tarina.

Puisen peuran pään K kantoi muutama vuosi sitten kotiin Pentikistä. Lipasto huudettiin pilkkahintaan elämäni ensimmäisestä huutokaupasta 23-vuotissyntymäpäivänäni. Taulu on K:n ukin peruja. Maatuskoita on kerätty yhteisiltä reissuilta ja kirppareilta. Ensimmäinen maatuska ostettiin seitsemän vuotta sitten ekalta yhteiseltä reissulta Tallinnasta.

Kotona on hyvä olla ja täällä varmasti luodaan lisää ihania muistoja loppuelämäksi.

13/52

 Peppi: 1220 päivää vanha. On saanut nukkua koko viikon äidin vieressä isin ollessa reissussa.

Sofia: 235 päivää vanha. On saanut isosiskolta uuden kutsumanimen, Soffe.

pin it! / office

 

Työhuoneemme on ollut keskeneräinen muutostamme saakka. Huone on toiminut käytännössä erinäisten huolekalujen varastona, jossa on työpiste niin tieto- kuin ompelukoneellekin. Oman tilansa vievät myös muut harrastukset, kuten kuntopyörä ja erinäiset askarteluprojektit. Viime syksynä roskalavan kynsistä pelastettiin huoneeseen myös piano.

Olen jotenkin ajatellut, että työhuone on ihan ok, tehdään sille jotain sitten kun on rahaa ja aikaa ja ideoita. Mutta kun Kari totesi eräänä päivänä työhuoneen olevan aivan kamala, avasin silmäni uudelleen ja niinhän se on - ihan kamala!
Jotain on siis pian tehtävä, vaikkakin raha on kortilla, välillä aikakin. Ideoita sen sijaan alkaa vähitellen kehittymään. Vielä kun joku tulisi ja toteuttaisi.

Toimivan työhuoneen tulisi siis mahdollistaa monenlaisia asioita. Ihanteellista olisi, että tila ja paikka löytyisi jokaiselle perheenjäsenelle. Olisi siis ainakin tietokone, ompelukone, piano, pyörä, puolapuut sekä kausittain vaihtuvat askartelumateriaalit ja niiden säilytys.

Haaveena suuri työpöytä, jossa olisi tilaa kaikille koneille sekä paikka pikkupimuille piirtää ja muovailla. 

Nämä kuvat houkuttelevat.

Kuvat Pinterest

12/52

  Peppi: 1214 päivää vanha. On keksinyt, että joskus asiat voivat olla ihan typeriä.

Sofia: 229 päivää vanha. On keksinyt ryömimisen.

lintuset

Ihana aurinko ja ihana tuleva kevät. Ihanasti löytyi myös järkkärin laturi vara-akkuineen. 

Joskohan sitä itsekin heräisi talvihorroksesta ja saisi toteutettua muutamia juttuja, jotka on saanut odottaa jo pidemmän aikaa (mm. lastenhuoneen lattialistat ja puolapuut odottaa autotallissa, työhuoneen muodonmuutoksesta puhumattakaan).

Keittiöön lensi kevätlintuset eräänä iltana, kun löysin keskeneräisten ompelusten laatikon ja sain kursittua tiput kasaan. Kangas on Tildaa ja oiskohan linnun kaavakin Tildaa.

11/52

Peppi: 1208 päivää vanha. On tänään kokeillut ylleen jo neljää eri mekkoa. 

Parhas mekko on se, joka pyörii eniten.

Sofia: 223 päivää vanha. On saanut suuhunsa kaksi hammasta.

pinaattilätyt

Tänään tein ensikertaa elämässäni pinaattilettuja, ihan itse! Täytyy häpeäkseni myöntää, että usein kaupasta nappaan mukaan muiden äitien tekemiä pinaattilettuja, koska ne uppoavat takuuvarmasti Pepin suuhun. Mutta vastedes teen ihan ehdottomasti lätyt itse, sillä sain ystävältäni superhelpon ja hyvän pinaattilättyohjeen! Näitä katosi isomman pikkuneidin napaan tänäiltana kymmenen. Ohhoh. Kiitos V!

Pinaattilätyt 

150-200g pinaattia (tuore ryöpättynä) 

3 munaa 

7,5dl maitoa 

3,75dl jauhoja (osa ohraa) 

1tl suolaa 

paistamiseen voita. 

Sekoita kaikki aineet, sekoita nopeasti sauvasekoittimella jos on tuorepinaattia.
Anna turvota väh. 30min. Paista ohuita lettuja. Ja pistele poskeen.

mutahommia

Päästiin tässä jokunen viikko sitten tekemään savitöitä (eli mutahommia Peppiä lainatakseni) koko perheen voimin. Kävimme ystävämme kanssa eräällä pajalla puuhailemassa muutamana kertana ja aivan varmasti aiomme mennä uudelleen. Kokemuksena ihan mahtava juttu, erityisesti Pepille. Kaikki se, mitä saven käsittely mahdollistaa ja ne työvaiheet. On ehkä sanomattakin selvää, että neiti viihtyi hyvin.

Ensimmäisellä kerralla savesta muodostui kiviä, simpukoita ja kissoja sekä käsitaulut ja teeastiasto.
Parin viikon päästä kävimme lasittamassa kuivuneet savityöt ja muutaman päivän päästä käytiin avaamassa saviuuni ja saatiin valmiit teokset kotiin.

Omista savityöharrastuksista on ehtinyt vierähtää ainakin viisitoista vuotta, mutta kun inspiraatio iskee, savi vie kyllä mennessään.
Tyttöjen kädenjäljet viedään huomenna mummulle syntymäpäivälahjaksi. Ja jouluna saa kuulema myös valmistautua siihen, että pukinkontista löytyy pelkkää keramiikkaa.

Järkkäristä on akku loppunut ja mystisesti sen vara-akku ja laturi on kadonnut. Samaan piiloon on ilmeisesti mennyt myös pokkarini. Siksi siis näitä kännykkäkuvia. Pahoittelen.